Mikrofonin paikka, sisääntulotaso ja huone: näin äänitys pysyy puhtaana

Välineet, joihin kurssilla luotetaan

Kun joku kysyy, mitä äänitykseen tarvitaan, vastaan yleensä kysymällä, mitä hänellä jo on. Kurssilla emme lähde ostoslistasta vaan siitä, mitä kotona löytyy: kondensaattori- tai dynaaminen mikrofoni, kuulokkeet, pop-suodatin ja jalusta. Näillä pärjää pitkälle, kun niiden käyttö on hallussa.

Olen tehnyt selostuksia yli kymmenen vuotta, ja huomaan edelleen, että moni ongelma johtuu asennuksesta eikä laitteesta. Mikrofoni liian kaukana, taso asetettu arvaamalla, ikkuna selän takana. Siksi tässä osassa käymme läpi ensin sijoittelun ja vasta sitten laitteen ominaisuudet.

Jukka Heikkinen opettaa äänitekniikan osuuden, ja hänen lähestymistapansa on sama kuin minun: yksi muutos kerrallaan, kuunnellen. Opiskelija saa tehtäväksi äänittää saman lyhyen suomenkielisen katkelman kolmella eri asetuksella ja vertailla tuloksia kuulokkeilla.

• Mikrofoni ja tukeva jalusta
• Pop-suodatin mikrofonin eteen
• Suljetut kuulokkeet seurantaan
• Pehmeitä pintoja huoneeseen

Mikrofonin sijoitus suhteessa suuhun

Aloitamme etäisyydestä. Hyvä lähtökohta on noin kämmenen ja peukalon väli, eli suunnilleen kahdesta kolmeen kymmentä senttiä suusta. Liian lähellä p- ja t-äänteet poksahtelevat ja basso paisuu, liian kaukana huone alkaa puhua mukana.

Toinen asia on kulma. Kun mikrofoni on suoraan suun edessä, puhallus osuu kalvoon. Siirrämme sen hieman sivuun tai ylös ja suuntaamme viistoon, jolloin pop-suodatin ehtii tehdä työnsä. Pienikin muutos kuuluu, ja siksi harjoittelemme sen kuuntelemista, emme pelkästään mittarin katsomista.

Kolmas yksityiskohta on pysyvyys. Selostaja liikkuu luonnostaan lukiessaan, kallistuu käsikirjoitusta kohti tai nojaa taaksepäin. Merkitsemme lattiaan tai pöytään asennon, johon palataan joka oton alussa, jotta äänenvoimakkuus ei vaihtele otosten välillä.

Harjoitus kestää kymmenen minuuttia: lue sama kappale kolmella etäisyydellä ja nimeä tiedostot etäisyyden mukaan, niin vertailu on myöhemmin helppoa.

Sisääntulotason säätö ja säröytymisen välttäminen

Taso on se kohta, jossa aloittelijat joko pelkäävät liikaa tai eivät lainkaan. Liian hiljainen tallenne täytyy myöhemmin vahvistaa, ja samalla vahvistuu taustakohina. Liian kova tallenne säröytyy, eikä säröä saa jälkikäteen pois.

Neuvomme säätämään tason lukemalla käsikirjoituksen kovimman kohdan, esimerkiksi innostuneen lauseen tai painokkaan sanan, ja tarkkailemaan mittaria. Huippujen on hyvä jäädä selvästi alle ylärajan, jotta varaa jää myös odottamattomalle äänenkorotukselle. Normaali puhe liikkuu mittarin keskialueella.

Säädä taso vasta, kun istut siinä asennossa, jossa aiot äänittää. Moni asettaa tason seisten ja istuutuu sitten, jolloin etäisyys muuttuu. Tee koeäänitys, kuuntele se kuulokkeilla ja katso aaltomuotoa: jos huiput leikkautuvat tasaisiksi, laske tasoa ja yritä uudelleen.

Kirjaa lopullinen asetus muistiin tai ota siitä kuvakaappaus. Silloin seuraavalla kerralla ei tarvitse aloittaa alusta, ja leikkaaja näkee halutessaan, millä tasolla otokset on tehty.

• Huiput selvästi alle ylärajan
• Testaa kovimmalla lauseella
• Säädä istuen, ei seisten

Huoneen kaiku ja miten sitä hillitään

Kaiku kuuluu äänityksessä usein vasta, kun kuuntelee sitä toisessa huoneessa. Kovat pinnat, kuten tyhjät seinät, ikkunat ja pöydän levy, heijastavat ääntä takaisin mikrofoniin pienellä viiveellä. Se tekee selostuksesta etäisen ja epäselvän.

Kokeile ensin taputusta: taputa käsiä keskellä huonetta ja kuuntele, kuinka kauan ääni jää väreilemään. Jos jälkikaiunta on selvä, lisää pehmeitä pintoja. Matto, verhot, sohvatyynyt ja vaatekaappi täynnä vaatteita toimivat yllättävän hyvin.

Moni valitsee äänityspaikaksi vaatekaapin tai sängyn vierestä lakanoiden ja peittojen suojaan. Se ei ole hienoa, mutta toimii. Tärkeintä on, että mikrofonin takana ja sivuilla on jotain pehmeää eikä paljasta seinää.

Kuuntele myös taustaääniä: jääkaappi, tietokoneen tuuletin, ulkoa kuuluva liikenne. Sulje ovet ja ikkunat, sammuta turhat laitteet ja äänitä hiljaisina hetkinä. Syksyn pimeinä iltoina talo on usein rauhallisempi kuin päivällä.

• Taputustesti kertoo kaiun määrän
• Verhot ja matot vaimentavat
• Sammuta tuulettimet ja laitteet

Koeäänitys ennen varsinaista työtä

Ennen kuin aloitat varsinaisen käsikirjoituksen, äänitä aina lyhyt koe. Lue ensimmäinen kappale tai jokin suomenkielinen harjoituskatkelma, kuuntele kuulokkeilla ja tarkista kolme asiaa: onko taso sopiva, kuuluuko huone ja poksahtelevatko konsonantit.

Kuuntele koe myös toisella laitteella, vaikka puhelimen kaiuttimella tai tavallisilla kuulokkeilla. Ongelmat, joita studiokuulokkeet peittävät, tulevat siinä esiin. Jos jokin häiritsee, korjaa se nyt eikä vasta, kun koko selostus on äänitetty.

Sanna Lehtonen muistuttaa leikkauksen opetuksessa, että leikkaaja arvostaa johdonmukaista materiaalia. Kun asetukset pysyvät samana koko session ajan, otokset sopivat yhteen ilman ylimääräistä korjaamista.

Kirjoita koeäänityksen jälkeen muistiin etäisyys, taso, huone ja mahdolliset huomiot. Nämä muistiinpanot ovat osa luovutusmateriaalia, ja ne säästävät aikaa niin sinulta kuin leikkaajaltakin.

Mitä asetukset kertovat leikkaajalle

Hyvä asennus ei ole vain äänittäjän etu. Kun tiedät, millä tasolla ja millä etäisyydellä äänitit, voit kertoa sen leikkaajalle lyhyesti. Hän tietää silloin, mitä odottaa, ja osaa tasoittaa otokset oikein.

Kirjaa luovutusmuistiinpanoon, onko jokin otos äänitetty eri asetuksilla, esimerkiksi koska mikrofonia piti siirtää kesken session. Näin leikkaaja ei yllättyen huomaa äänenvoimakkuuden hyppäystä ja osaa korjata sen.

Tämä on pieni asia, mutta se kuvaa koko kurssin ajattelutapaa: valmistelu tehdään selkeäksi niin, että seuraava ihminen ketjussa voi jatkaa ilman arvailua.

• Etäisyys ja kulma muistiin
• Taso ja mahdolliset muutokset
• Huoneen erityispiirteet